Hyväntuulinen kuhina täytti Plazan pelitilan lauantaina lasten lautapelipäivätapahtumassa 15.10.2016. Sumppi ry:n lisäksi tapahtumaa olivat järjestämässä Salon MLL, Salon seurakunta, Kauppakeskus Plaza, BR-lelu ja Suomalainen Kirjakauppa.
Itse kuljin päivän MLL:n sininen liivi ylläni ympäri kauppakeskusta ja kerroin vastaan tuleville lapsiperheille tapahtumasta. Tehtävä oli äärimmäisen helppo: MLL:n toiminta herättää yleisesti positiivisia reaktioita, osallistuminen ei maksa mitään ja tapahtuma sopii kaikille. Sumpin ydintiimi oli paikalla enemmän tai vähemmän kokonaisuudessaan ja vastaanotti pelitilaan saapuneet perheet ja peluutti näillä pelejä. MLL:n puolesta paikalla oli koko ajan 3-5 ohjaajaa ja pelien lisäksi he hoitivat askartelupöytää. Ihmisiä tuli ja meni ja tunnelma oli erinomainen.
Tapahtumalle oli tilausta. Pelien keskellä pyöri runsaasti lapsia mutta myös eri ikäisiä aikuisia, yksittäin ja ryhmittäin. Keskustelut sattumalta paikalle törmänneiden ihmisten kanssa herättivät muutamia ajatuksia.
1 Sotapelit kiinnostavat kaiken ikäisiä
Rakensimme tapahtuman niin, että näyteikkunoiden viereen sijoitettiin näyttävät Flames of War ja Warhammer Fantasy -pelipöydät. Pelit eivät olleet käytössä vaan maastot ja figut oli aseteltu kauniisti ja rajattu muista tiloista köydellä. Näyteikkunan eteen pysähtyi havaintojeni mukaan toistakymmentä miespuolista henkilöä, joiden iät vaihtelivat 30-70 vuoden välillä. Tervehdin kaikkia ja kehoitin katselemaan asetelmia vapaasti sekä tulemaan sisälle jos vain ehditte. Jotkut kävivätkin sisälle, en tiedä mitä keskusteluja siellä käytiin, mutta jo Fow-pöydän herättämä huomio tässä ryhmässä kertoo että potentiaa olisi palvella sotapeleistä kiinnostunutta yleisöä myös vanhemmista ikäryhmistä mitä yleensä ajattelemme.
2 Pelaaminen yleisellä tasolla on tärkeämpää kuin yksittäisen pelin promoaminen
Mikä erottaa pöytäpelaamisen digitaalisesta viihteestä? Yksi tärkeä vastaus on ihmiset. Pöytäpelissä kokoonnutaan yhteen ja pelaaminen on läheinen, sosiaalinen tapahtuma, pelistä riippumatta. Tärkeintä on että ihmiset kohtaavat toisensa ja ovat hetken yhdessä. Lautapelitapahtuman yhteydessä asia on mutkaton. Paikalla on kymmeniä tai jopa satoja pelejä, joista valitaan tilanteeseen sopiva. Entä figupelitapahtumassa? Onko figupelitapahtumaa järkeä järjestää niin, että siellä pelataan pelkästään Warmachinea? Sanotaan vaikka että figuharrastajista 10 % harrastaa WM/Hordesia. Tavoitetaanko Warmachine-turnauksella niitä loppuja 90 prosenttia? Onko järkevämpää järjestää avoimia figutapahtumia, joiden markkinoinnissa mainitaan että tapahtumassa voi pelata muun muassa pelejä 1, 2 ja 3? Suuren yleisön kannalta, olisiko järkeä järjestää figutapahtuma, jossa ei puhuta pelaamisesta mitään? Pääosassa olisivat miniatyyrit ja ohjelma keskittyisi maalaamiseen tai maalaamis/diodraama-kilpailuun. Instagram-aikana kuvallinen viesti saattaisi levitä laajalle, jos tapahtumassa olisi mahdollista itse rakentaa diodraama valmiiksi maalatuista komponenteista ja kuvata se tietylle tägille kilpailua varten.
3 Teinit eivät tiedä mitä ovat figupelit
Onko tämä ongelma? Ehkä ei ole, mutta näkisin että ongelma on että kauppakeskuksessa kierrellessäni huomasin että yleisesti ottaen 10-15 vuotiaita ei kiinnosta lautapelit lainkaan. Voi olla, että tämä on vääristynyt havainto, sillä ne 10-15 vuotiaat jotka notkuvat ostarilla lauantaisin eivät välttämättä ole potentiaalisia peliharrastajia ylipäätään.
4 Retrokonsolipelaaminen rajattava toiminnan ulkopuolelle
Koska harrastuksen ytimessä ovat 30-40 vuotiaat miehet, tämän tyyppisten tapahtumien yhteydessä näkee helposti retrokonsolipisteitä. Toiseaalta tämä tekisi helpoksi sen vuoron, jolloin joutuu odottamaan omaa seuraavaa peliä koko viikonlopun mittaisessa tapahtumassa. Toiseaalta se vie huomiota siitä, mikä on Sumpin ydintoimintaa. Vaikka itse kannatan retropelaamista myös sähköisessä muodossa, ehdotan että tietoisesti rajaamme sen yhdistyksemme toiminnan ulkopuolelle.
5 Sumppi palvelee kaupunkilaisia
Eräs rouva ilahtui kovasti huomattuaan, mitä liikehuoneistossa tapahtuu. Hän tuli luokseni innostuneena ja esitti huolensa: poika on muuttanut aikoja sitten kotoa ja hänen miniatyyrikokoelmastaan pitäisi päästä eroon. Lupasin olla apuna jotta tavara voidaan tunnistaa ja panna asianmukaisesti myyntiin.
Mikko Virtaperko
Sumppi ry
Kiitos kaimalle sisäänheittäjän roolista ja hyvästä pohdiskelevasta kirjoituksesta. Toistaiseksi kevään tapahtuma seurakuntatalolla ja tämä viimeinen ovat olleet kyllä oikein toimivia ja ylittäneet odotukset. Haaste on saada paitsi jatkossa tapahtumat edelleen vetämään yleisöä niin myös kasvattaa ennen kaikkea arkisten peli-iltojen kävijämäärää.
VastaaPoistaMuutama kommentti noihin kaiman pointteihin:
1) Samaa mieltä, sotapelit kiinnostaa kyllä ikää katsomatta aika suurta yleisöä. Pääsääntöisesti toki miespuolista. Mutta tämä saa olla selkeästi näkyvissä niin kauan kun Plazassa pelataan. FaBa, masiina yms pelit toki on myös näyttäviä, mutta historiallisiin peleihin on helpompi samaistua. Ja niiden kautta ehkä saadaan houkuteltua myös muihin figupeleihin uusia pelaajia :)
2) Pelaaminen yleisellä tasolla on tärkeämpää kuin yksittäinen peli ehdottomasti. Tosin siinä mielessä olen eri mieltä että se ei ole muilta peleiltä pois jos Sumppi esimerkiksi järjestää joskus esimerkisi ihan vain esim. masiinaturnauksen tai jonkun muun turnauksen, Plazassa tai muualla. Sen lisäksi toki Plazan taapauksessa turnaus itsestään vetänee jo yleisöä minkä takia muut pelit tulisi olla näkyvissä myös. Ja jos katsoo parilta viime vuodelta osallistujamääriä esimerkiksi Fanaticissa, Ropeconissa tai vaikka Sotavasaran turnaussivulla niin masiina ei enää muodosta sitä 10% vähemmistöä vaan on mennyt ehkä jo ohi GW:n peleistä suosiossa, ihan näin kuriositeettina :)
3) Se, että teinit ei tiedä mitä on figupelit ei ole ongelma. Suurempi ongelma on että teinit ei tiedä mitä mahdollisuuksia lautapelit ja korttipelit tarjoaa. Melkein kaikki meistä kuuluu siihen sukupolveen, missä kimble, hotels ja afrikantähti edusti sitä juttua lautapeleissä ja korttipelejä pelattiin pokeripakalla tai erikoistilanteissa jopa UNO-pakalla. Toki MTG on jo 90-luvun tuote ja sitä myös 90-luvulla jo pelasin, mutta Carcassonne on syy miksi kaikki lautapelaaminen alkoi kiinnostaa uudestaan. Nykyään valikoimaa on laajalti ja pelejä jotka varmasti kiinnostaa teinejä riittää vaikka muille jakaa. Suurempi ongelma on saada ne edes koittamaan... Tietokonepelit, konsolit ja kännykkäpelit tarjoaa vaan nykyisin suuren haasteen lautapeleille, mutta silti ne notkuvat teinit sentään on mahdollisuus koska ne sentään haluaa sosiaalista kontaktia muista vastaavista :)
4) Samaa mieltä. Nämä kiinnostaa kanssa, mutta ei kuulu oikein tähän kategoriaan valitettavasti.
5) Vanhoja figupelaajia löytyy seudulta monia. Parempi on toki saada aktivoitua uudelleen vaikka edes muiden pelien kautta, mutta miksi ei kerho voisi tälläkin tavalla toimia hyödyksi muille. Toki kyseisen rouvan tapauksessa toivon että ei myy ilman pojan suostumusta :D
Lisäksi:
6) Markkinointi, markkinointi, markkinointi jne. Lisää pelaajia tarvitaan ehdottomasti ja lautapelit kaipaa lisää näkyvyyttä. Tilassa käy väkeä ja Plazassa vielä enemmän, mutta valitettavasti ainoastaan GhaZz on todella paneutunut siihen asiakaspalveluun :) Itse ainakin myönnän paneutuvani ihan liikaa aina niihin peleihin mitä milloinkin pelaan enkä jaksa välttämättä edes hirveästi mainostaa samalla toimintaa.
7) RY:n kokous. Jos kerran toimitaan RY:n nimissä niin voisi olla aika toimia sen mukaisesti. :)
En tullut paikalle koska itsediagnosoitu agorafobia, mutta oon kyl ylpeä kaikkien puolesta tälleen etänä kun tätä lukee.
VastaaPoista