Hyväntuulinen kuhina täytti Plazan pelitilan lauantaina lasten lautapelipäivätapahtumassa 15.10.2016. Sumppi ry:n lisäksi tapahtumaa olivat järjestämässä Salon MLL, Salon seurakunta, Kauppakeskus Plaza, BR-lelu ja Suomalainen Kirjakauppa.
Itse kuljin päivän MLL:n sininen liivi ylläni ympäri kauppakeskusta ja kerroin vastaan tuleville lapsiperheille tapahtumasta. Tehtävä oli äärimmäisen helppo: MLL:n toiminta herättää yleisesti positiivisia reaktioita, osallistuminen ei maksa mitään ja tapahtuma sopii kaikille. Sumpin ydintiimi oli paikalla enemmän tai vähemmän kokonaisuudessaan ja vastaanotti pelitilaan saapuneet perheet ja peluutti näillä pelejä. MLL:n puolesta paikalla oli koko ajan 3-5 ohjaajaa ja pelien lisäksi he hoitivat askartelupöytää. Ihmisiä tuli ja meni ja tunnelma oli erinomainen.
Tapahtumalle oli tilausta. Pelien keskellä pyöri runsaasti lapsia mutta myös eri ikäisiä aikuisia, yksittäin ja ryhmittäin. Keskustelut sattumalta paikalle törmänneiden ihmisten kanssa herättivät muutamia ajatuksia.
1 Sotapelit kiinnostavat kaiken ikäisiä
Rakensimme tapahtuman niin, että näyteikkunoiden viereen sijoitettiin näyttävät Flames of War ja Warhammer Fantasy -pelipöydät. Pelit eivät olleet käytössä vaan maastot ja figut oli aseteltu kauniisti ja rajattu muista tiloista köydellä. Näyteikkunan eteen pysähtyi havaintojeni mukaan toistakymmentä miespuolista henkilöä, joiden iät vaihtelivat 30-70 vuoden välillä. Tervehdin kaikkia ja kehoitin katselemaan asetelmia vapaasti sekä tulemaan sisälle jos vain ehditte. Jotkut kävivätkin sisälle, en tiedä mitä keskusteluja siellä käytiin, mutta jo Fow-pöydän herättämä huomio tässä ryhmässä kertoo että potentiaa olisi palvella sotapeleistä kiinnostunutta yleisöä myös vanhemmista ikäryhmistä mitä yleensä ajattelemme.
2 Pelaaminen yleisellä tasolla on tärkeämpää kuin yksittäisen pelin promoaminen
Mikä erottaa pöytäpelaamisen digitaalisesta viihteestä? Yksi tärkeä vastaus on ihmiset. Pöytäpelissä kokoonnutaan yhteen ja pelaaminen on läheinen, sosiaalinen tapahtuma, pelistä riippumatta. Tärkeintä on että ihmiset kohtaavat toisensa ja ovat hetken yhdessä. Lautapelitapahtuman yhteydessä asia on mutkaton. Paikalla on kymmeniä tai jopa satoja pelejä, joista valitaan tilanteeseen sopiva. Entä figupelitapahtumassa? Onko figupelitapahtumaa järkeä järjestää niin, että siellä pelataan pelkästään Warmachinea? Sanotaan vaikka että figuharrastajista 10 % harrastaa WM/Hordesia. Tavoitetaanko Warmachine-turnauksella niitä loppuja 90 prosenttia? Onko järkevämpää järjestää avoimia figutapahtumia, joiden markkinoinnissa mainitaan että tapahtumassa voi pelata muun muassa pelejä 1, 2 ja 3? Suuren yleisön kannalta, olisiko järkeä järjestää figutapahtuma, jossa ei puhuta pelaamisesta mitään? Pääosassa olisivat miniatyyrit ja ohjelma keskittyisi maalaamiseen tai maalaamis/diodraama-kilpailuun. Instagram-aikana kuvallinen viesti saattaisi levitä laajalle, jos tapahtumassa olisi mahdollista itse rakentaa diodraama valmiiksi maalatuista komponenteista ja kuvata se tietylle tägille kilpailua varten.
3 Teinit eivät tiedä mitä ovat figupelit
Onko tämä ongelma? Ehkä ei ole, mutta näkisin että ongelma on että kauppakeskuksessa kierrellessäni huomasin että yleisesti ottaen 10-15 vuotiaita ei kiinnosta lautapelit lainkaan. Voi olla, että tämä on vääristynyt havainto, sillä ne 10-15 vuotiaat jotka notkuvat ostarilla lauantaisin eivät välttämättä ole potentiaalisia peliharrastajia ylipäätään.
4 Retrokonsolipelaaminen rajattava toiminnan ulkopuolelle
Koska harrastuksen ytimessä ovat 30-40 vuotiaat miehet, tämän tyyppisten tapahtumien yhteydessä näkee helposti retrokonsolipisteitä. Toiseaalta tämä tekisi helpoksi sen vuoron, jolloin joutuu odottamaan omaa seuraavaa peliä koko viikonlopun mittaisessa tapahtumassa. Toiseaalta se vie huomiota siitä, mikä on Sumpin ydintoimintaa. Vaikka itse kannatan retropelaamista myös sähköisessä muodossa, ehdotan että tietoisesti rajaamme sen yhdistyksemme toiminnan ulkopuolelle.
5 Sumppi palvelee kaupunkilaisia
Eräs rouva ilahtui kovasti huomattuaan, mitä liikehuoneistossa tapahtuu. Hän tuli luokseni innostuneena ja esitti huolensa: poika on muuttanut aikoja sitten kotoa ja hänen miniatyyrikokoelmastaan pitäisi päästä eroon. Lupasin olla apuna jotta tavara voidaan tunnistaa ja panna asianmukaisesti myyntiin.
Mikko Virtaperko
Sumppi ry
